Urheilijoiden mielenterveys on saanut viime vuosina yhä enemmän huomiota huippu-urheilijoiden jakamien avoimien kokemusten vuoksi sekä niiden jälkeen lisääntyneen medianäkyvyyden ja tutkimustoiminnan. Tästä huolimatta vaikuttaa siltä, että edelleen on olemassa väärinkäsityksiä urheilijoiden mielenterveydestä ja urheilupsykologiasta.
Tässä artikkelissa pyrimme valottamaan näiden aiheiden luonnetta ja tuomaan esille asioita, joista urheilijoiden ja heidän tukiverkostonsa tulisi vähintään olla tietoisia.
Urheilupsykologia ei ole yhtä kuin urheilijan mielenterveys
Yksi yleinen väärinkäsitys on, että urheilupsykologia tarkoittaa pelkästään urheilijoiden mielenterveysongelmien käsittelyä. Että urheilija voisi työskennellä urheilupsykologian ammattilaisen kanssa vain, jos hänellä on ongelmia. Tämä on tietenkin laajempikin väärinkäsitys, joka ei koske vain urheilupsykologiaa, vaan heijastaa myös psykologian sairauskeskeistä mallia ja sen saamaa huomiota.
Urheilupsykologian ala ulottuu kuitenkin paljon urheilijoiden mielenterveyttä laajemmalle. Itse asiassa erityisesti Euroopassa urheilupsykologian ammattilaiset ovat useammin koulutettuja ja keskittyneitä suorituskyvyn kehittämiseen. Tämä johtuu siitä, että urheilupsykologian koulutus painottuu usein ensisijaisesti suorituskyvyn parantamiseen. Tämän seurauksena monilta ammattilaisilta puuttuu laillinen pätevyys mielenterveysongelmien käsittelyyn, ja suorituskykyyn liittyvät aiheet ovat yleensä kysytympiä kuin mielenterveyteen liittyvät.
Todellisuudessa urheilupsykologian pääpaino Euroopassa ei useinkaan ole urheilijoiden mielenterveydessä. Jotta urheilupsykologian ammattilainen voisi työskennellä mielenterveysongelmien parissa, tarvitaan useimmissa tapauksissa lisäkoulutusta, joka johtaa mielenterveyden alan ammatilliseen pätevyyteen. Vaikka urheilupsykologit voivat usein käsitellä lievempiä ongelmia, vakavampien mielenterveysongelmien hoitaminen edellyttää yleensä psykoterapeutin pätevyyttä.
(Huom: Tämä on yleiskuvaus Euroopasta, jossa vaatimukset ja koulutus voivat vaihdella maittain. Tarkista aina paikalliset vaatimukset.)
Yhteenvetona voidaan todeta, että urheilupsykologian perusta on suorituskyvyn parantaminen psykologisten taitojen harjoittelun ja psykologisen tuen avulla sekä urheilupsykologisen asiantuntemuksen tarjoamisen urheilussa sekä urheilujärjestöissä.
Näin ollen urheilupsykologia ei ole yhtä kuin urheilijoiden mielenterveys, vaan mielenterveys on usein urheilupsykologian lisäosa, joka edellyttää syvällisempää koulutusta ja pätevyyttä.
Mielenterveys on monimutkaisempaa kuin ongelmien puute
Edellinen kappale keskittyi mielenterveysongelmiin. Tämä johtuu siitä, että lisäkoulutus ja pätevyys keskittyvät juuri tähän osaan mielenterveyttä. Nykyinen näkemys on kuitenkin tätä monimutkaisempi. Mielenterveyden määritteleminen pelkästään oireiden puuttumisella on menettänyt suosiotaan, sillä se tarjoaa liian yksinkertaisen näkemyksen terveydestä (eli oireiden puuttumisena).
Nykyään mielenterveys määritellään usein "mielen hyvinvoinnin tilaksi, joka mahdollistaa elämän stressitekijöiden käsittelyn, omien kykyjen hyödyntämisen, oppimisen ja työskentelyn hyvin sekä yhteisöön osallistumisen" (Maailman terveysjärjestö).
Kun mielenterveyttä tarkastellaan tästä näkökulmasta, se alkaa koskettaa meitä kaikkia. Se on suorituksemme ytimessä ja jotain, mihin jokainen meistä voi kiinnittää huomiota, kehittää ja suojella. Mielenterveys antaa meille mahdollisuuden olla oma itsemme, tehdä haluamiamme asioita ja tavoitella menestystä omilla ehdoillamme.
Tätä mielenterveyden osaa kutsutaan myös "positiiviseksi mielenterveydeksi", joka pyrkii erottamaan sen laajemmasta mielenterveyden käsitteestä, johon kuuluvat myös mielenterveysongelmat.
Positiivinen mielenterveys voidaan nähdä tavoiteltavana mielenterveyden tilana, mutta voimme kokea myös alhaisempia tasoja tästä positiivisesta mielenterveydestä ilman, että tämä tila välttämättä merkitsee sairautta. Saatamme kokea elämän hetkittäin ylivoimaiseksi, ettemme ole parhaimmillamme tai ettemme pysty tekemään asioita, joita haluaisimme. Tätä kutsutaan joskus nääntymiseksi (languish), joka tulee mielenterveyden kaksoisjatkumomallista.
Toisaalta mielenterveysongelmat määritellään usein merkittäviksi, pitkäkestoisiksi häiriöiksi ihmisen ajatuksissa, tunteissa tai käyttäytymisessä, jotka aiheuttavat vaikeuksia päivittäisessä toiminnassa (WHO). Nämä diagnosoi aina koulutettu mielenterveyden ammattilainen, tavallisesti lääkäri (esim. Suomessa) tai joissain maissa myös psykologi (esim. Yhdysvalloissa).
Mielenterveysongelmat ovat siis vakavampia kuin pelkät elämän ylivoimaisuuden tai surun tunteet, jotka voivat olla elämän normaaleja osia. Ne muodostavat vain osan kokonaisvaltaisesta mielenterveydestä, vaikka ne ovatkin parhaiten tunnettuja ja usein niillä on suuri vaikutus henkilöön.
Yhteenvetona voidaan todeta, että kokonaisvaltainen mielenterveys on kokonainen mielen hyvinvoinnin tila, jossa yksilö kukoistaa. Mielenterveysongelmien puuttumisen lisäksi yksilö kokee positiivista mielenterveyttä. Siksi, kun puhumme mielenterveydestä, emme tarkoita mielenterveysongelmia, vaan tätä vahvaa resurssia elämässämme.
Urheilijan mielenterveys koostaa osan suoritustasosta
Kuten mainitsimme, mielenterveys on vahva resurssi elämässämme, ja se on myös vahva resurssi suorituksissamme.
Huipputason urheilusuoritus vaatii paljon harjoittelua, valmistautumista ja sitoutumista. Se vaatii paljon fyysisesti, sosiaalisesti ja psykologisesti. Kaikki tämä tarvitsee tulla yhteen kilpailupäivänä.
Urheilijoiden on oltava teräviä, energisiä ja keskittyneitä. Heidän täytyy olla oikealla viritystasolla ja omata mielentila, joka on heille yksilöllisesti tarpeen suorittaa parhaalla mahdollisella tavalla. Hyvä kokonaisvaltainen terveys tukee tämän tilan saavuttamista.
Huippu-urheilussa terveys voi jäädä itsestäänselväksi. Vaikka huippu-urheilijat ovat fyysisesti kunnossa, käyvät viikoittain läpi hoitoja ja palautumista, ja kiinnittävät huomiota uneen ja ravitsemukseen maksimoidakseen palautumisen, edistymisen ja suorituksen, huippu-urheilu ei ole oikeastaan suotuisaa urheilijoiden kehoille (eikä mielille), eikä sitä välttämättä voida pitää "terveenä".
Palaamme jälleen siihen ajatukseen, että terveys on enemmän kuin sairauden puuttumista. Vaikka huippu-urheilijat ovat usein erinomaisia saavuttamaan uusia tasoja suorituksissaan, he saattavat olla vähemmän tietoisia siitä, miten parantaa terveyttään, ellei sitä tehdä suorituskyvyn näkökulmasta. Mutta kuten mainitsimme, terveys on suorituksen perusta. Terveet ihmiset ovat usein paremmassa asemassa suoriutumaan paremmin, erityisesti fyysisessä kilpailussa.
Me ihmiset olemme kokonaisia olentoja, kaikki on yhteydessä toisiinsa. Suoliston terveys voi vaikuttaa mielentiloihimme, unen laatu voi vaikuttaa fyysiseen voimaan, ja psykologinen stressi voi johtaa moniin fyysisiin sairauksiin. Kaikki nämä voivat vaikuttaa suoritukseen. Siksi terveydellä on merkitystä suorituksessa.
Tämä koskee myös mielenterveyttä. Se on osa kokonaisterveyttämme, eikä oma erillinen alue, eikä se ole myöskään erillään ympäröivästä maailmasta.
Erityisesti mielenterveysongelmiin liittyy usein yleisiä oireita, jotka voivat vaikuttaa suoraan fyysiseen suorituskykyyn. Mielenterveysongelmat, kuten masennus, ahdistus tai psykologinen distressi, voivat esimerkiksi lisätä uupumusta, heikentää kognitiivisia toimintoja, nostaa sydämen sykettä ja lihasjännitystä, vähentää motivaatiota ja häiritä unta.
Jos urheilija on uupuneempi, nukkuu huonosti ja kärsii motivaation puutteesta, hän ei välttämättä pysty harjoittelemaan täysipainoisesti tai suoriutumaan parhaalla mahdollisella tasolla. Jos urheilijalla on kognitiivisia ongelmia, kuten huonompi keskittymiskyky, muisti tai reaktioaika, hänen urheilullinen kykynsä heikkenee myös, koska kaikki nämä prosessit tukevat fyysistä suorituskykyä. Kohonnut sydämen syke ja lihasjännitys kuormittavat kehoa turhaan ja tekevät suorituksesta vaikeampaa monissa lajeissa.
Toisaalta taas, positiivinen mielenterveys voi vaikuttaa myönteisesti fyysiseen suoritukseen. Urheilijat, joilla on vahva mielenterveys, todennäköisemmin nukkuvat hyvin, hallitsevat stressiä ja ylläpitävät terveellisiä rutiineja, jotka kaikki tukevat heidän suorituskykyään. Vahva mielenterveys varustaa heidät usein isommilla resursseilla kohdata vaikeuksia, takaiskuja ja vastoinkäymisiä, jotka auttavat palautumaan nopeammin huonoista suorituksista, tappioista tai loukkaantumisista. Lopuksi voidaan mainita, että vahva mielenterveys liittyy lisääntyneeseen energiaan, motivaatioon ja keskittymiskykyyn, mainitakseni vain muutamia tekijöitä, jotka voivat vaikuttaa suoritukseen.
Yhteenvetona, mielenterveysongelmat voivat vaikuttaa merkittävästi suorituskykyyn, mutta vaikutukset ja oireet ovat ainutlaatuisia joka tilanteessa, joten samanlaista suorituskyvyn heikkenemistä ei välttämättä aina esiinny. Lisäksi vahva mielenterveys on arvokasta huippu-urheilijoille ennakoivasti, ja sitä tulisi vaalia osana heidän harjoitteluaan.
Urheilijan mielenterveys on kaikkien vastuulla mutta ammattilaisen tulisi olla vastuussa
Mielenterveys vaatii kaikkien urheilijan elämässä mukana olevien henkilöiden huomiota ja panostusta, valmentajista ja taustoista perheisiin ja ystäviin. On elintärkeää luoda ympäristö, jossa huippu-urheilun korkeat haasteet ja paineet kohtaavat yhtä korkean tuen, kuten myös avoimet keskustelut, psykologinen kehitys ja mielenterveydenongelmien merkkien tunnistaminen. Kun nämä asiat ovat kunnossa, urheilijat eivät jää yksin, he saavat tietoa ja kannustusta kehittää psykologisia taitojaan, ja tarvittaessa heillä on vähemmän esteitä apua hakiessaan.
Kuitenkin, vaikka tämä luo vahvan perustan ja ympäristön, on hyvä käytäntö, että urheilupsykologian ammattilainen vastaa suuremmasta kokonaiskuvasta. Tämä teema tarvitsee enemmän huomiota kuin pelkästään sen, että joku tiimissä hoitaa sitä tarvittaessa sivutehtävänä. Ammattilaisen mukanaolo tekee urheilupsykologiasta normaalin osan ympäristöä, vähentäen esteitä apua hakiessa, sillä urheilijat tottuvat ammattilaiseen ja heillä on ennakkotietoa siitä, mitä tehdä.
Ammattilainen tuo mukanaan erikoistuneita taitoja ja tietämystä, mutta tarjoaa myös luottamuksellisuutta ja objektiivisuutta. Kun on olemassa omistautunut ammattilainen, urheilijoilla on yhteyspiste, joka tarjoaa oikeanlaista tukea samalla asettaen asianmukaiset rajat urheilijan elämään osallistuville henkilöille.
Paketointina voidaan todeta, että urheilijan mielenterveys ja urheilupsykologia ovat monimutkaisia ja moniulotteisia alueita, jotka näyttelevät tärkeää roolia sekä suorituskyvyssä että hyvinvoinnissa. Ymmärrys, että mielenterveys on enemmän kuin vain ongelmien puute, sen vaikutusten tunnistaminen suoritukseen sekä ammatillisen tuen ymmärtäminen ovat kaikki olennaisia askelia kohti tasapainoisemman ja kestävämmän huippu-urheilun ympäristön rakentamista.